– Konflikteja ei aina voi välttää, mutta niihin voi löytää rakentavan ratkaisun, pohtii varapääluottamusmies Erik Engberg Kokkolasta.
”Luottamusmiehen tehtävä tuntuu kunniatehtävältä. Se on
mielestäni pyrkimystä olemaan ns. oikealla asialla.
Kyse ei välttämättä ole siitä, että ajaa yksittäisen
työntekijän toiveita, vaan siitä, että pyrkii totuudenmukaisuuteen sekä
huomioimaan kulloisenkin asian kaikki osapuolet ja näkökulmat. Jotta voi ajaa
työntekijöiden intressiä, täytyy olla aidosti tietoinen myös velvollisuuksista työnantajaa
kohtaan.
Luottamusmiestyö on mielestäni diplomaatin työtä, ei
aktivistin. Täytyy olla aito ymmärrys osapuolten lähtökohdista, tilanteesta ja
pyrkimyksistä. Aina ei ole selkeää pykälää mihin nojautua, ja etenkin silloin
vaaditaan rakentavaa neuvottelua.
Koen, että työyhteisöni tukee minua roolissani. Koen kollegojen
hyötyvän siitä, että tiedossa ja lähellä on ihminen, jonka puoleen voi kääntyä
vaikeissakin asioissa. Luottamusmiehen täytyy olla valmis laittamaan itsensä likoon.
Konflikteja ei aina voi välttää, mutta niihin voi löytää rakentavan ratkaisun.
Seuraavaksi haluaisin tutustua laajemmin edustettaviini. Helposti
tulee riittämättömyyden tunne, koska en ole pystynyt huomioimaan kaikkia.
Jokaisen pyyntöön ja yhteydenottoon olen totta kai aina vastannut.
Uskallan avata suuni
Vaikka nuorena ei aina ole eniten kokemusta ja tietoa asioista,
se ei tarkoita sitä, ettei voisi huomata epäkohtia, joita muut eivät hoksaa.
Silloin täytyy uskaltaa avata suunsa. Siitä se lähtee, ja muut osapuolet
huomaavat, että tuossa on neuvottelija, joka on hereillä.
Osallistuin järjestelyvaraerä-neuvotteluihin 2018. Se oli
mielenkiintoinen prosessi.
Heräsi lisäintoa luottamusmiestehtävään! Tuli myös selväksi,
että kouluttautuminen kaiken muun ohella on välttämätöntä, jotta itse voi antaa
järkevän panoksen neuvotteluissa.
Neuvottelutilanteessa tulisi hankkia riittävät
ennakkotiedot, kuulla kaikkia osapuolia rauhassa ja välttää liian kireitä
aikatauluja. Kiire rasittaa asioiden käsittelyä.
Olen pitänyt tärkeänä sitä, että voin tarvittaessa
käsitellä asioita paikallisesti, omassa yksikössäni. Työrauhan ylläpitäminen ja
kipukohtien käsitteleminen on olennaista myös pienessä yksikössä.
Luottamusmiehen roolissa voin puhua edustettavien puolesta
epämuodollisissakin tapaamisissa. Aina asioita ei tarvitse viedä ylemmälle
tasolle, niitä voi ratkaista neuvottelemalla mutkattomasti työntekijöiden ja
esimiehen kanssa.
Sovellunko tehtävään?
Lähdin lm-tehtävään suhteellisen vähäisten
ennakkotietojen pohjalta. Ymmärsin kuitenkin, että sovellun tehtävään, koska
olen kiinnostunut henkilöstöasioista, henkilöstön hyvinvoinnista, konfliktien
ratkaisemisesta, neuvottelutilanteista ja työehtosopimuksen tulkinnoista.
Vanhempi kollega suositteli minua ja jatkoin suoraan hänen
pestiään täydennysvaalien kautta. Kollega, johon luotan, ajatteli minun
soveltuvan luottamusmieheksi – se antoi varmuutta.
Itse valinta tapahtui niin, että kysyin yksikköni ihmisiltä,
näkisivätkö he mielellään minut edustajanaan. Tuli
vihreä valo, joten ilmoitin kiinnostuksestani.
Vastaehdokkaita ei ollut.
Työnantajan tuki motivoi
Kun luottamusmiestehtäviä ”mainostetaan”, todetaan usein,
ettei tehtävä välttämättä vie paljon aikaa. Aina tämä ei pidä paikkaansa.
Lm-toimintaan ei kannata ryhtyä, jollei ole kiinnostusta perehtyä asioihin
tilanteen niin vaatiessa.
On oltava KVTES-tuntemusta ja tietoa työnantajan paikallisista
säännöistä. Yksittäisissä ”keisseissä” huomaan, että herkästä lähtee ajamaan jotakin
tiettyä asiaa eteenpäin, vaikka ensin olisi syytä hankkia riittävän
monipuolisesti tietoa.
Työroolin ja luottamusmiestehtävän yhdistäminen voi olla
vaikeaa, jos esimies ja työnantaja suhtautuvat siihen nuivasti. Itse en ole
tästä kärsinyt. Olen päinvastoin saanut tukea työnantajalta – se auttaa ja
motivoi. Työnantajan tukea toivoisin jokaiselle luottamusmiehelle.
Roolien yhdistäminen on onnistunut muutenkin hyvin. Toki
on haasteellista ennakoida eri tehtäviä nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Se vaatii
itsenäistä ja määrätietoista otetta. Kun työnantajan puolelta ei ole tiukkaa kontrollia,
itsellä on oltava vastuuntuntoa.
Koska olen aidosti kiinnostunut tehtävästä ja myös siinä
kehittymisestä, haasteet eivät ole aiheuttaneet ikäviä yllätyksiä. Olen
leikkiin ryhtynyt, eikä toistaiseksi ole ollut syytä lopettaa. Pikemminkin
päinvastoin, haluan kouluttautua lisää ja kehittyä. Lm-koulutuksista on hyötyä muutenkin
elämässä ja työelämässä.
KUKA?
Erik Engberg, 32
- Tutkimusamanuenssi K.H.Renlundin museossa –
Keski-Pohjanmaan maakuntamuseossa Kokkolassa - FM, aineenopettaja, Åbo Akademi, pääaineena
yleinen historia - Asuu Kokkolassa
- JUKOn varapääluottamusmies Kokkolan kaupungin
KVTES-sopimuksen osalta, luottamusmiehenä sivistystoimialalla ja
konsernihallinnossa. Aloitti varaluottamusmiehenä 2014.