Paikallinen sopiminen vaatii kehittämistä,
sanoo JUKOn neuvottelupäällikkö Jouni Vattulainen. Kyselyssä kolmannes JUKOn
luottamusmiehistä oli sitä mieltä, ettei heillä ollut tosiasiallista
mahdollisuutta vaikuttaa järjestelyeräneuvotteluissa.
Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa
KVTES 2018–2019 oli sovittu paikallisesti 1.1.2019 jaettava 1,2 prosentin palkankorotuserä.
Paikallisen järjestelyerän kohdentamista ohjattiin KVTES
2018–2019 -sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa. Tarkoitus oli neuvotella
paikallisesti työnantajan ja pääsopijajärjestöjen välillä erän käyttämisestä.
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO kysyi
luottamusmiehiltä keväällä 2019, kuinka järjestelyerän toimeenpano ja kohdennus
onnistui.
Pääluottamusmiesten vastausten perusteella yksimielisyys
ei toteutunut täysin palkankorotuserän jaossa. Noin 35 prosenttia vastasi, että
luottamusmiesten vaikutusmahdollisuus toteutui korkeintaan jossain määrin.
– JUKOn pääluottamusmiehistä 1/3 oli sitä mieltä, että
heillä henkilöstön edustajina ei ollut tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa
paikalliseen neuvotteluun. Tämä ei herätä luottamusta paikallisen sopimisen
toteutumiseen, toteaa JUKOn neuvottelupäällikkö Jouni Vattulainen.
KVTES-sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa ohjattiin
järjestelyerän kohdentamista ja neuvotteluja. Paikallisesti tuli neuvotteluissa
antaa henkilöstölle tosiasiallinen vaikutusmahdollisuus ja pyrkiä
mahdollisuuksien mukaan yksimielisyyteen paikallisen järjestelyerän
käyttämisestä.
Allekirjoituspöytäkirjan ns. ”perälautana” oli kirjaus,
että jos ei asiasta päästä yksimielisyyteen, työnantaja päättää paikallisen järjestelyerän
käytöstä.
– Ns. perälauta tarkoittaa toimintaohjetta tilanteeseen,
jossa neuvotteluissa ei ole päästy yksimielisyyteen. Jos ”perälauta”
mahdollistaa työnantajan yksipuolisen päättämisen, se saattaa myös ohjata
työnantajaa käyttämään tätä mahdollisuutta.
– Mikäli tulevissa sopimusneuvotteluissa sovimme
paikallisesta järjestelyerästä, tulee kiinnittää vieläkin enemmän huomioita
luottamusmiesten tosiasiallisen vaikutusmahdollisuuteen. Jos työnantajat saavat
yksin päättää, miten paikalliset palkankorotuserät jaetaan, heidän ei kannata
lähteä aitoon neuvotteluun.
– Paikallista sopimista ylipäätään tulee kehittää niin,
että luottamusmiehet ovat tasavertaisemmassa asemassa, Jouni Vattulainen
toteaa.
Huolimatta paikalliseen neuvottelutoimintaan liittyvistä
hankauksista, JUKOn pääluottamusmiehet olivat varsin tyytyväisiä tulokseen
järjestelyerän jakamisessa. Jopa 84 prosenttia vastanneista vastasi hyvin tai
erinomaisetsi kysymykseen, kuinka JUKOlaisina onnistuimme saavuttamaan
neuvottelutavoitteemme.
