Aloitit JUKOssa
järjestöpäällikkönä 1.8.2015. Miten työsi on lähtenyt käyntiin?
Työ on lähtenyt käyntiin oikein hyvin. Alku uudessa tehtävässä on
tietysti aina ”työläämpää” kaikkeen uuteen perehtymisen vuoksi, mutta siksi
myös mielenkiintoista. Tähän tehtävään siirtymistä on helpottanut oleellisesti
se, että osa kentän toimijoista eli pääluottamusmiehet ovat suurelta osin
tuttuja entisen työni pohjalta, toimin OAJ:ssa kehittämispäällikkönä.
Myös kuntien päättäjien ja työnantajan edustajien kanssa oli jo
valmiiksi luotuna yhteydet eli sekin puoli nykyisessä työssä lähti liikkeelle
joustavasti. Ja toimiminen JUKOn erilaisissa toimikunnissa on myös auttanut
tähän tehtävään siirtymistä.
Mitkä ovat JUKOn
luottamusmiesjärjestelmän vahvuudet, entä kehittämiskohteet?
Ehdoton vahvuus on luottamusmiesten osaaminen, jonka korkea koulutus
tuo mukanaan. On helppoa aloittaa uusien luottamusmiesten kouluttaminen, kun
luvalla sanoen joskus hieman ”kryptiset” sopimus- ja lakitulkinnat kuitenkin
avautuvat koulutettaville nopeasti. Lisäksi pohjakoulutus ja vaativat
työtehtävät ovat antaneet luottamusmiehille valmiuksia kestää painetta ja viedä
joskus hyvinkin hankalia tilanteita jäsenistön kannalta parhaaseen ratkaisuun.
Kehittämiskohteena on varmaan saada luottamusmiestehtävät
edelleenkin sellaisiksi, että JUKOlla on parhaat tekijät käytettävissä
luottamusmiehiksi. JUKOn ja sen jäsenyhdistysten koulutus on kyselyissä koettu tärkeäksi
perusteeksi ryhtyä luottamusmieheksi ja myös jatkaa tehtävässä. Koulutuksen
taso tulee siis säilyttää ja jos mahdollista vielä nostaa sitä.
Tietysti myös luottamusmiesten aseman vahvistaminen on erittäin
tärkeää ja tulee olla JUKOn keskeisenä tavoitteena.
Tulevan vuoden
järjestölliset haasteet kuntasektorilla?
Ensimmäisen nostan esiin hallituksen esittämät ns. pakkolait,
jotka toisivat julkiselle sektorille ja
silloin myös kuntien työntekijöille ennen näkemättömiä heikennyksiä. Esitetyt
työajan pidennykset, lomien, lomarahojen ja sairauslomaetuuksien leikkaukset
veisivät pitkän lomaoikeuden omaavalta noin kuukauden ansion pois. Nuo olisivat
täysin epäoikeudenmukaisia ja samalla
työssäjaksamisen vaarantavia heikennyksiä vaativia tehtäviä tekeville – siis
jukolaisille. Lisäksi kuntien talous ja sen mukanaan tuomat
henkilöstömenoleikkaukset ovat tietysti osassa kuntia vuosittainen harmin aihe
ja iso työsarka ennen kaikkea JUKOn paikallisille toimijoille.
Myös sote-uudistus ja sen vaikutukset henkilöstöön ja peruskuntiin
on iso kysymysmerkki jukolaisillekin. Ja eläkeuudistus tietää osalle jäsenistöä
entistä pidempää työuraa.
Aika synkkää listaa siis, mutta tulee muistaa, että JUKO, sen
jäsenjärjestöt ja JUKOn paikalliset toimijat tekevät kaiken mahdollisen, että
jäsenistöön kohdistuvat täysin perusteettomat ja epäoikeudenmukaiset
leikkaukset eivät toteudu tai että ne voidaan edes minimoida.
Miten haasteisiin tulisi
valmistautua?
JUKO ja jäsenyhdistykset toimivat jo monella tasolla, jotta pahimmalta
vältyttäisiin. Järjestöjen ja liittojen voima on kuitenkin sen jäsenistössä.
Jäsenten tulee olla tietoisia, millaisia uhkia tulevina vuosina voi olla
toteutumassa. Jokaisen jäsenen tulee myös olla valmiina tekemään omalta
osaltaan ne toimet, jotka järjestöt ja liitot mahdollisesti joutuvat
päättämään, jotta epäoikeudenmukaisilta leikkauksilta säästytään.
Viestisi JUKOn
liittojen jäsenille järjestövalmiudesta?
JUKO on pitänyt yllä jatkuvaa järjestö- eli työtaisteluvalmiutta
yhtenä ay-toimintaan kuuluvana perustehtävänä. Nyt on ollut syytä nostaa
valmiutta ja tarkastaa osasten toimivuus ja ajanmukaisuus. Jokainen ymmärtää, että
mitään järjestöllisiä toimia ei haluta. Mutta pakotettuna tulee olla valmius siihen,
että toimet toteutetaan tehokkaasti.