Työn muutosta ja työn uusia
muotoja tutkinut Alasoini esitteli yleisesti tulevaisuuden työtä koskevia
trendejä, joiden arvioi pätevän myös julkisiin palveluihin.
Taustaksi Alasoini muistutti, että hyvinvointivaltion
säilyttäminen edellyttää talouskasvua, jota saadaan tuottavuuden kasvattamisella.
Tuottavuuskasvu taas perustuu uusien teknologisten mahdollisuuksien
hyödyntämiseen.
Uuden teknologian hyödyntäminen on ensinnäkin prosessien
sujuvoittamista ja automaation käyttöä. Se on kuitenkin vasta ensimmäinen askel.
Seuraavana askeleena on uuden teknologian mahdollisuuksien hyödyntäminen
innovaatioissa – liiketoiminnassa, organisaatioissa ja sosiaalisesti.
– Tämä tarkoittaa esimerkiksi asiakaskokemuksen hyödyntämistä,
vuorovaikutteista palvelujen kehittämistä tai työpaikan hajautumista sähköiseksi
organisaatioksi, Alasoini havainnollisti.
Kaikkia työtehtäviä ei voi kuitenkaan automatisoida, vaan
yleensä vain yksittäisiä toimintoja. Automatisaatiota on erityisen vaikea
hyödyntää tehtävissä, joihin sisältyy luovaa tai sosiaalista älykkyyttä. Tällaisen
tietotyön sisältönä on tiedon vastaanottaminen, käsittely ja uuden tiedon tuottaminen.
Etenkin asiantuntija-ammateissa tulevaisuuden työ on yhä
enemmän tietotyötä ja sen kehittäminen edellyttää digitalisaation
hyödyntämistä.
– Organisaatioiden on pohdittava kuinka toisaalta
hyödynnetään teknologian mahdollisuuksia ja toisaalta hyödynnetään ihmisten
osaamista.
Alasoini hahmotteli tulevaisuuden työn sellaiseksi, jota
tehdään ”mobiilia digitaalitekniikkaa hyödyntäen entistä moninaisemmin, hajautetummin
ja yksilöllisemmin tavoin vaihtelevasti erilaisissa paikoissa, erilaisina
aikoina sekä osana erilaisia yhteisöjä ja verkostoja”. Tällaista olisi
tulevaisuuden työ yhä useammin myös julkisissa palveluissa.
Tuomo Alasoini: Uuden
työn keskeisiä trendejä
1. Merkityksellisyys
Työn merkityksellisyydestä tulee tärkeämpi
onnistuneentyösuorituksen edellytys sekä hyvinvoinnin lähde tieto- ja
palveluvaltaistuvassa työssä.
Kehityshaaste:
Miten tehdä työstä tekijälleen merkityksellistä ja mielekästä.
2. Jatkuva
oppiminen
Oppiminen muuttuu ubiikiksi. Työn ja muun elämän väliset
ajalliset ja fyysiset rajat hälvenevät. Sama koskee oppimista.
Tietovaltaistunut ajattelutyö on jatkuvaa oppimista.
Kehityshaaste:
Miten tehdä työstä ja työympäristöstä sellaista, että se tukee mahdollisimman
hyvin tekijänsä oppimista.
3. Itseohjautuvuus
Työroolit ajatellaan uusiksi. Perinteinen ohjaava
esimiestyö korvautuu valmennuksella sekä työntekijöiden, tiimien ja verkostojen
jaetulla johtajuudella ja itseohjautuvuudella.
Kehityshaaste:
Miten jakaa johtajuutta ja tukea itseohjautuvuutta.
4. Teknososiaalisuus
Ihmisen ja teknologian ominaisuuksien toisiaan
täydentävyydestä tulee tärkeämpi prosessien suunnittelun periaate ja ”seurustelusta”
älykkään koneen kanssa osa työtä.
Kehityshaaste:
Miten edistää työntekijöiden kykyä luovaan ja sosiaaliseen älykkyyteen sekä
uudenlaiseen ”teknososialisuuteen”.
5. Yksilöllistyminen
Työn subjektivoituminen johtaa yksilöllisempiin
ratkaisuihin työnteon tavoissa ja ehdoissa, jotta ihminen voisi hallita elämäänsä
ja työn kuormitusta sekä pitää yllä työn imua.
Kehityshaaste:
Miten yksilöllisillä työnteon tapoja ja ehtoja koskevilla ratkaisuilla voisi
samanaikaisesti edistää toiminnan tuloksellisuutta ja työntekijöiden
hyvinvointia.
6. Uustyöyhteisöt
Työnteon tapojen lisääntyvä hajautuneisuus koskien
paikkoja, aikoja ja yhteisöllisiä muotoja murentaa perinteisiä työyhteisöjä,
mutta synnyttää kirjavan joukon uusyhteisöjä.
Kehityshaaste:
Miten tunnistaa uudenlaisia yhteisöllisyyden muotoja, edistää niiden
kehittymistä ja hyödyntää niitä systemaattisesti.