Maan hallitus on syksyn aikana jatkanut sosiaali- ja
terveydenhuollon suuren kokonaisuudistuksen valmistelua. Tarkoituksena on siis
siirtää vastuu sote-palvelujen ja pelastustoimen järjestämisestä kunnilta
uusille itsehallinnollisille hyvinvointialueille. Julkinen sektori säilyy näin
ollen palvelujen järjestäjänä ja pääasiallisena tuottajana. Yksityiset toimijat
ja kolmas sektori täydentävät julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja.
Hyvinvointialueiden on tarkoitus aloittaa toimintansa
viimeistään 1.1.2023, jolloin sote- ja pelastustoimen henkilöstö siirtyy
liikkeenluovutuksena alueiden palvelukseen. Uudistukseen liittyvän
lainvalmistelun yhteydessä on kerätty näkemyksiä myös henkilöstön asemaan
liittyvistä seikoista. Tässä artikkelissa käydäänkin lyhyesti läpi
lausuntopalautteesta esiin nousseita seikkoja.
Liikkeenluovutus on sinänsä toimiva malli
Valtaosa lausujista katsoi, että henkilöstön siirtymisestä
on esitetty säädettäväksi henkilöstön aseman näkökulmasta
tarkoituksenmukaisesti. Haasteellisimmaksi koettiin alueille siirtyvän
hallinto- ja tukipalveluhenkilöstön määrittely. Lainvalmistelun lähtökohtana on
siis ollut, että henkilöstö, joka kunnan hallinnossa tai tukipalveluissa tekee pääasiallisesti
sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä, siirtyisi maakuntien palvelukseen.
Joissain palautteissa
toivottiin sääntelyn joustavoittamista siten, että hyvinvointialueella ja
alueen kunnilla tulisi olla mahdollisuus arvioida ja sopia omista lähtökohdistaan
tukipalvelujen hoitamista koskevista kysymyksistä ja yksittäisten henkilöiden
ja toimintojen osalta tulisi olla mahdollisuus neuvotella kulloinkin
tarkoituksenmukaisimmasta ratkaisusta.
Muutamissa lausunnoissa esitettiin säädettäväksi kahden vuoden
siirtymäajasta, jolloin henkilöstön jatkosiirrot katsottaisiin
liikkeenluovutukseksi. Lisäksi kiinnitettiin huomiota riittävän valmisteluajan
turvaamiseen, jotta varsinaiset liikkeenluovutukset tapahtuisivat
mahdollisimman saumattomasti.
Palkkaharmonisointi on kuuma peruna
Useat lausunnonantajat nostivat esiin uudistuksen yhteydessä
siirtyvän henkilöstön palkkojen, muiden palvelussuhde-ehtojen ja
toimintamallien harmonisointiin liittyvät haasteet. Yleisesti katsottiin, että
tulevat harmonisointikustannukset tulee huomioida maakuntien rahoituksessa ja
kustannuksiin tulee olla erillisrahoitus. Osin katsottiin, että palkkojen
harmonisoinnin tasosta ja aikataulusta tulisi säätää uudistuksessa erikseen
lainsäädännöllä.
Työntekijäpuolen kantana on, että palkkaharmonisoinnin
periaatteet on vahvistettu oikeuskäytännössä ja erillinen lainsäädäntö asiasta
ei täten ole tarpeen. Oikeuskäytännössä on lähdetty siitä, että harmonisoinnin
tulisi toteutua muutamien vuosien kuluessa liikkeenluovutuksesta.
Uudistuksen yhteydessä on tarkoitus säätää myös siirtyvän
henkilöstön eläkkeiden rahoittamisesta. Kaavailtua lainsäädäntöä pidettiin
sinänsä toimivana ja hyvinvointialueiden liittymistä Kevan jäseniksi
perusteltuna.
Henkilöstö mukaan valmisteluun heti alusta lähtien
Maakuntien työnantajaedunvalvontaa hoitaisi uudella lailla
säädettävä Kunta- ja maakuntatyönantajat KT. Tätä ratkaisua pidettiin yleisesti
perusteltuna. Henkilöstön aseman osalta todettiin laajasti, että henkilöstö
tulee ottaa ajoissa mukaan uusien toimintojen suunnitteluun ja muutoksen
vaikutuksia esim. työhyvinvointiin tulee arvioida osana muutosprosessia.
Useissa lausunnoissa korostettiin, että valmisteluun liittyvä avoimuus on
keskeinen tekijä tehtävien siirron onnistumiselle.
Petri Toiviainen
neuvottelupäällikkö
Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut