Viime aikoina palkkakurin vaatijoiden mielestä julkisen
sektorin henkilöstön pitäisi edistää viennin kilpailukykyä tekemällä työtä yhä
enemmän, yhä pienemmällä joukolla ja tyytymällä vaatimattomaan palkkaan.
– Vientiteollisuus korostaa, että Suomi tarvitsee kasvu- ja
investointistrategian. Me JUKOssa olemme tästä samaa mieltä, olemmehan
vastuumme tunteva neuvottelujärjestö. Kummalliselta kuitenkin tuntuu, että
yksin vientialat tai valtakunnansovittelija saisivat sanella myös julkisen
sektorin asiantuntijoiden ja esimiesten palkankorotusten ylärajan, Löfgren
sanoo.
– Tällaiset vaatimukset kuvastavat lähinnä näköalattomuutta,
osaamattomuutta, henkistä laiskuutta ja itsekkyyttä. Jos kilpailukyvyn
parantamiseen ei ole muita keinoja kuin henkilöstön vähentäminen tai työehtojen
huonontaminen, on Suomen kehitys surkealla tolalla.
– Me JUKOssa neuvottelemme noin 200 000 koulutetun
työntekijän palvelussuhteen ehdoista kunnan, valtion, kirkon ja yliopistojen
sopimusaloilla. Sopimukset koskevat kaikkiaan yli 600 000:ta suomalaista
palkansaajaa. Me ymmärrämme siis vallan hyvin, että julkisen sektorin
työvoimakustannukset ovat yhteiskunnalle iso menoerä. Ymmärrämme myös sen, että
niillä on vaikutusta viennin kilpailukykyyn ja hyvinvointiyhteiskuntamme
rahoittamiseen.
– Mutta emme voi olla kysymättä, kuinka kauan julkisen
sektorin työntekijöiden täytyy antaa lahjoja yhteiskunnalle ja
vientiteollisuudelle saamatta mitään vastineeksi. Viime vuosina olemme
tyytyneet surkeisiin palkankorotuksiin ja ilmaisiin työajan pidennyksiin.
Näiden päälle tulevat vielä tänä ja ensi vuonna toteutettavat
lomarahaleikkaukset.
Löfgren muistuttaa, että julkisen sektorin korkeasti
koulutetut työntekijät tekevät yhä vaativampia tehtäviä. Samalla
henkilöresurssit on vedetty minimiin.
– Alkuvuoden työehtosopimusneuvotteluissa JUKO korosti,
miten tärkeää on palkita julkisen sektorin henkilöstöä kovan paineen alla
tehdystä ansiokkaasta ja tuloksellisesta työstä. Koko henkilöstölle
maksetaankin ensi vuoden alussa tuloksellisuuserä. Se on pieni palkkio, mutta
sovimme sen julkisen sektorin työnantajien kanssa. Emme vientiteollisuuden
vaatimusten takia.
Tehtävien vaativuus ei näy palkassa
Löfgren on huolissaan julkisen sektorin houkuttelevuudesta
työnantajana. Korkea koulutus ja tehtävien vaativuus eivät riittävästi näy
työntekijöiden palkoissa. Kymmenen viime vuoden ajan sopimuskorotukset ovat
olleet kaikille aloille samat, mutta julkinen sektori on jäänyt silti
ansiokehityksessä jälkeen yksityistä puolta.
– Välillä mietin, onko julkisen sektorin kurittamisessa kyse
sen tarkoituksellisesta alasajosta? Tällä hetkellä työelämäkeskustelussa
jyräävät yrittäjien ja vientiteollisuuden äänet. Miten saamme esille julkisen
sektorin merkityksen suomalaisen yhteiskunnan kehittäjänä, eikä vain menoeränä?
– Palvelujen huonontaminen käy monin tavoin kalliiksi koko
yhteiskunnalle. Sitä parempi hyvinvointi ja tulevaisuus meillä kaikilla on,
mitä enemmän myös julkisella sektorilla työskentelee koulutettuja ja
näkemyksellisiä ihmisiä.