Maria LöfgrenJulkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOlla on
takanaan raskaat ja vaikeat virka- ja työehtosopimusneuvottelut.
– Tämä oli ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, kun
kyseessä oli niin sanottu liittokierros eli keskusjärjestö ei ollut tehnyt
neuvotteluille raameja. Työ- ja virkaehtoneuvotteluissa ei oltu tätä ennen
käsitelty kymmeneen vuoteen juuri lainkaan muita asioita kuin palkkausta,
JUKOn toiminnanjohtaja Maria Löfgren taustoittaa lähtötilannetta.
Vaikka alkuasetelma oli hankala, Löfgren kertoo
neuvottelujen sujuneen ammattimaisesti ja rakentavassa hengessä. JUKO ja
työnantajapuoli etsivät ratkaisuja, joista on hyötyä molemmille osapuolille.
Viimeiset, yliopistoja koskevat neuvottelut päättyivät
maaliskuun alussa.
– Sovinto saatiin valtakunnansovittelijan toimiston kautta
vasta, kun koko yliopistoväki professoreita myöten ryhtyi pistelakkoon. JUKO
ja muut palkansaajat uhkasivat myös lisätä painostustoimia, Löfgren toteaa.
Hyviä uutisia jäsenille
Tämänkertaisissa neuvotteluissa saatiin aikaan monia hyviä
tuloksia. Esimerkiksi ylityökorvauksen organisatorista rajaa hilattiin
ylöspäin, joten yhä useampi on jatkossa oikeutettu korvaukseen tekemästään
ylityöstä. Hieno edistysaskel ja pitkän työn tulos oli myös työhön liittyvän
koulutuksen lukeminen työajaksi.
Palkallinen isyysloma nostettiin kuudesta kahteentoista
päivään. Aiemmin tilapäinen hoitovapaa on koskenut alle 10-vuotiaan sairaan
lapsen hoitoa, mutta vastedes ikäraja on 12 vuotta.
– Työmarkkinaneuvotteluilla voi edistää myös tasa-arvoa. Oli
symbolista, että meidän menestyksekkäiden perheasioita koskevien neuvottelujen
jälkeisenä päivänä oli uutisten pääaiheena hallituksen perhevapaamallin
kaatuminen. Näyttää siltä, että meidän kannattaa jatkaa tasa-arvoa edistävien
ratkaisujen hakemista, koska hallitus ei siihen pysty, Löfgren näpäyttää pilke
silmäkulmassa.
Keskusteluissa työnantajapuoli halusi lisätä paikallisia
neuvotteluja.
– Haluamme varmistaa, että mikäli näin käy, asianosaisilla
on oltava riittävästi aikaa ja osaamista, jotta paikalliset neuvottelut ovat
tasapuolisia työntekijöiden kannalta. Siksi oli tärkeää, että saimme
parannettua luottamusmiesten ajankäyttömahdollisuuksia luottamusmiestöiden
hoitoon. Lisäksi onnistuimme nostamaan niistä saatavaa korvausta. Vaikka raha ei
ole luottamusmiehille suurin vaikutin, korvauksen kasvu osoittaa arvostusta
luottamusmiestyötä kohtaan, Löfgren perustelee.
Oman erityispiirteensä tämänkertaisiin neuvotteluihin
toivat kilpailukykysopimuksen vuoksi julkisten alojen työntekijöiltä leikatut
lomarahat ja siitä syystä huonontunut ostovoima.
– Koemme epäreiluksi, että vain yksityissektori pääsee
nauttimaan nykyisen nousukauden hedelmistä. Julkinen puoli on osallistunut
kilpailukyvyn nostamiseen muun muassa kipein leikkauksin ja työtä tehostamalla.
Myös julkisen sektorin työntekijöiden tulisi päästä osallisiksi lisätuloista.
Saimme läpi kertakompensoinnin, joten vuoden 2019 tammikuussa kaikille
julkisten alojen työntekijöille maksetaan ylimääräinen palkanlisä, Löfgren
kertoo.
Lisää näkyvyyttä
Vaikka kuukausien kova vääntö on nyt ohi, JUKOssa ei ole
levätty laakereilla. Toiminta jatkuu vauhdikkaana myös kesätauon jälkeen.
JUKOlla on kuntasektorilla 1 601 luottamusmiestä. Heidän
osaamisensa on oleellista asioiden sujuvuuden kannalta. Koulutustarjontaa on
niin paljon, ettei kokonaisuus ole selkeä, vaikka kurssit sinänsä ovat saaneet
hyvää palautetta. Osa koulutuksista on mennyt päällekkäin, ja tiedonkulussa on
saattanut olla katkoksia. Luottamusmiesten koulutusta on aika uudistaa.
– Luottamusmiehillä on koulutusta peruskursseista
syventäviin jatkokoulutuksiin. Meidän lisäksemme koulutuksia ovat järjestäneet
muun muassa liitot. Haluamme saada koulutukset toimimaan keskenään ja haluamme
niiden muodostavan yhtenäisen, jatkuvan polun. Silloin luottamusmiesten on
helppo ennakoida, mitä koulutuksia on tulossa seuraavaksi ja miten osaaminen
karttuu.
Löfgren kokee tärkeäksi JUKOn näkyvyyden kehittämisen.
– Saimme neuvottelukierroksilla hyvää kokemusta niin
sisäisestä kuin ulkoisesta viestinnästä. Työ- ja virkaehtosopimusneuvottelujen
aikaan on helpompaa saada media-aikaa. Seuraava tavoite on näkyä
tiedotusvälineissä neuvottelujen ulkopuolella. Sisäistä viestintää on myös
varaa kehittää. Haluamme viestiä yhä aktiivisemmin jäsenillemme.
Ihmisten järjestäytymiseen vaikuttaa se, kokevatko he
järjestön toiminnan omakseen.
– Meidän täytyy muistaa neuvotellessamme ja toimintaa
kehittäessämme, että taustalla on yksittäinen ihminen, jonka eteen asioita
teemme. Meidän on osattava tuoda esiin, mitä teemme ja miten
jäsenyhdistyksiimme kuuluvat siitä hyötyvät.
Haastava maakuntauudistus
Isoimpia lähivuosien haasteita ovat sote- ja
maakuntauudistuksen mukanaan tuomat muutokset. Kunnallisen yleisen virka- ja
työehtosopimuksen (KVTES) sekä kunnallisen teknisen henkilöstön virka- ja
työehtosopimuksen (TS) piirissä olevista osa jää kuntiin ja niiden omistamiin
yhtiöihin, mutta eivät kaikki.
Esimerkiksi lääkärit ja sote-henkilöstö
siirtyvät maakuntiin ja niiden tuleviin sopimuksiin, kun taas kuntiin jäävät
hallinnon ja kulttuurin asiantuntijat pysyvät KVTES-sopimuksessa, tekniikka
TS-sopimuksessa ja opettajat opettajasopimuksessa.
– Kyseessä on historiallisen suuri henkilöstön siirto, jonka
järjestämisessä on vielä paljon avoimia kysymyksiä.
Löfgrenin mukaan yksi soviteltavista asioista on
palkkaharmonisaatio.
– Kuntayhtymien ja kuntien palkat on saatava
yhdenvertaisiksi. Monenlaisten työnantajataustojen ja työehtosopimusten
yhteensovittaminen ei ole yksinkertaista.
Esimiehillä ja luottamusmiehillä on odotettavissa työteliäs
jakso ennen kuin siirtymästä on selvitty. Suhtautuminen sote- ja
maakuntauudistukseen olisi kaikkine sen vaatimine muutoksineenkin myönteisempi,
mikäli se toisi säästöjä ja parantaisi kustannustehokkuutta, kuten aluksi
luvattiin. Viime aikoina on kuitenkin puhuttu sen päinvastoin lisäävän
kustannuksia, minkä vuoksi muutoksiin suhtaudutaan yhä kielteisemmin. Tämä
lisää esimiesten ja luottamusmiesten paineita.
Teksti:
Sari Alhava
Juttu pohjautuu Farmasia-lehden (2/2018) artikkeliin.