Palkansaajakeskusjärjestöt
korostavat, että säännösesitykset rajoittavat merkittävästi työ- ja
virkaehtosopimusosapuolten sopimusvapautta ja ovat ristiriidassa perustuslain, Euroopan
unionin oikeuden ja Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten kanssa. Työelämän
sääntelyn keskeisenä periaatteena on ollut vuosikymmeniä työntekijöiden
suojelu. Lainsäädännöllä on asetettu minimivaatimukset suojan tasolle, joita ei
ole voinut alittaa sopimusteitse.
Palvelussuhteen
ehdot, erityisesti palkkaus, työajat ja lomat, kuuluvat sopimustoiminnan
ytimeen. Vapaasti, ilman ylärajaa neuvoteltavat työehtosopimukset ovat
ammatillisen järjestäytymisvapauden keskeinen tarkoitus. Se, että pakottavalla
lainsäädännöllä rajoitetaan työmarkkinaosapuolten oikeutta sopia lain tasoa paremmista
palvelussuhteen ehdoista, tarkoittaa käytännössä luopumista heikomman eli
työntekijöiden suojelun periaatteesta ja pakkolakien kohteena olevissa asioissa
kollektiivisen sopimisoikeuden mitätöintiä. Lisäksi on selvää, että lain
pakottavat säännökset estävät eri alojen tarpeiden huomioimisen.
Säännösesitysten
vaikutukset ovat ennakoimattomia ja kohdistuvat epätasaisesti eri toimialoille
ja työntekijäryhmiin. Yksilötasolla esitettyjen työehtojen heikennysten
vaikutukset vaihtelevat suuresti.
Säännösesitykset
kohdistuvat myös epätasa-arvoisesti, sillä esityksen mukaiset työehtojen
heikennykset tulevat kohdentumaan erityisesti julkisen sektorin matalapalkkaisille
naisvaltaisille aloille. Epätasa-arvoa lisää myös se seikka, että esitys
heikentää useassa kohdassa niin sanotuissa epätyypillisissä työsuhteissa
työskentelevien asemaa. Sukupuolivaikutusten arviointia esityksen vaikutuksista
ei ole lainkaan tehty.
Säännösesitykset
ovat tulkinnanvaraisia ja tulevat lisäämään työnantajien hallinnollista taakkaa
työpaikoilla. Tästä aiheutuvia kustannuksia ei ole selvitetty. Hallitus on
muissa yhteyksissä pitänyt hallinnollista taakkaa työllistämiskynnystä
nostavana tekijänä, mutta tässä esityksessä asia on vaikutusarvioinneissa
sivuutettu.
Säännösesitysten
työllisyys- ja taloudelliset vaikutukset on puutteellisesti selvitetty ja ne
perustuvat lukuisiin oletuksiin. Esitetyt säännösmuutokset ovat pysyviä, mutta sopimusvapauden rajoitukset määräaikaisia. Työehtojen
ei kuitenkaan vaikutusarvioissa oleteta palautuvan aikaisemmalle tasolle
määräajan jälkeenkään. Tämä on omiaan aiheuttamaan epävakautta ja
ennakoimattomuutta työmarkkinoille.
Esityksen
mukaan paremmista työehdoista sopiminen henkilökohtaisilla työsopimuksilla on
yhä mahdollista. Käytännössä tämä on mahdollista vain hyvin harvalle
työntekijälle. Virkasuhteisilla paremmin sopiminen ei ole mahdollista edes
teoriassa, koska virkaehtosopimukset määrittelevät myös palvelussuhteen ehtojen
enimmäistason eikä henkilökohtaista sopimusoikeutta ole.